Elaine – Aderlin

Elainen katse hyppeli sisaruksesta toiseen, kaksikon puhuessa. Ai, kiva että Calypso oli tulossa myös.
”Ei, ei minulla ollut. Mutta hei, minullakin on nälkä. Kelpaisiko seura? Sano jos ei, koska näemmehän myöhemminkin”, Elaine aloitti puhelemaan Calypsolle, odottaen että Caligo olisi häipynyt. Kun toinen oli, Elaine katsoi Calypsoa uteliaammin.
”Mitä tuo äskeinen oli? Mihin hän on menossa?” Elaine uteli toiselta tammalta. Saattoi olla ettei Calypso tiennyt, mutta hauskahan olisi spekuloida.

Haxo – Hermi

Hmh, kohteliasta antaa heille tilaa luolaan. Luulikohan nuori Dianaa ja Haxoa pariksi? Jos he saisivat olla edes vähän rauhassa, heillä voisi olla mahdollisuus puhua Adjan pelastamisesta ilman että Nex kuulisi.
”Silloin yleensä kuuluu vaeltajiin”, Haxo kommentoi pienen hihityksen kera, kun nuorempi kuvaili ettei uskonut kuuluvansa oikein mihinkään. Tunne oli tuttu, joskaan se nykyään ei haitannut. Sitä paitsi Haxo tunsi kuuluvansa kaveripiireihinsä ja Ysaan.
”Joo, vaeltajia ollaan, voimme hyvin samaistua paikoillaan olon vaikeuteen”, Haxo vastasi Dianan puolesta. Knabin korvat kääntyivät taakse, Dianaa päin. Tuon mieleen nousi aikaisempi keskustelu joka oli katkennut Gaelin saavuttua paikalle. Saatanan Joey, saatanan Diana. Haxo ei uskonut saaneensa tammaa vakuuttuneeksi siitä ettei Ysa olisi uhka. Ettei Dianan tarvitsisi tunkea uteliasta nokkaansa yhtään pidemmälle. Ettei Diana tekisi mitään tyhmää. Haxo tunsi paineen kertoa Ysalle mitä Diana tiesi. Mutta se saattaisi asettaa tamman vaaraan, eikä Haxo halunnut sitä vaikka tamma olikin nyt ärsyttävä, eikä selvästikään halunnut olla Haxon kanssa missään tekemisissä. Hänen piti rauhoittua. Tilanne ei välttämättä olisi niin paha. Diana ei ehtisi joutua mihinkään vaaraan. Diana ei tiennyt suunnitelmasta mitään, eikä välttämättä osaisi yhdistää Ysaa Deimoksen kuolemaan. Haxo tunsi repeytyvänsä kahteen suuntaan, pelkäävänsä Dianan puolesta ja tuntevansa syyllisyyttä siitä ettei… kertoisi Ysalle? Hänen olisi pakko… Ray tai muutkaan eivät katsoisi toista virhettä. Sitä paitsi, jos Dianan puheet Deimoksen kyvystä olivat totta, se pitäisi selvittää. Kyvyn puuttuminen voisi varmistaa onnistumisen ja sen ettei Haxon muut ystävät loukkaantuisi. Haxon katse oli edelleen Dianan suunnassa. Hän ei ollut ollenkaan varma voisiko mitenkään palauttaa heidän välejään. Varsinkaan kun Diana noin selkeästi ei sitä halunnut. Haxo nosti kasvoilleen hymyn ja käänsi katseensa eteenpäin, ennen kuin ikävät tunteet näkyisivät liiaksi. Haxo kiinnitti huomionsa nuoreen edessään, saadakseen ajatuksensa muualle. Toinen vaikutti jännittyneeltä. Olikohan Nex pelästynyt puheita taistelukuopista? Ja no, Nex oli kahden vieraan tyypin seurassa, eikö siinä ollut jo aihetta pieneen jännitykseen? Haxo tunsi myötätuntoa toista kohtaan.
”Ei tarvitse lähteä minnekään. Me tosin ajattelimme levätä vain hetken ja jatkaa matkaa. En voi luvata että jaksamme olla paikoillamme edes aamuun asti”, lopun Haxo sanoi hieman huv ittuneemmin. Luultavasti he olisivat häipyneet jo ennen sitä. Suoja tulikin jo pian vastaan.(?)
”Ei ole tuttu paikka”, Haxo kommentoi pienen luolan nähdessään. Paikka oli sen verran lähellä taistelukuoppia, ettei Haxo varmaan yöpyisi täällä vaikka olisi tiennytkin tästä paikasta.

Raymond-Hermi

Kurtistin kulmiani, tämä ei todellakaan ollut normaalia käytöstä. Kokiko nuorukainen kipua? Epämukava Kayon olo selvästi oli, joten annoin vielä hieman tilaa ja pysyin hiljaa miettien miten etenisin. Mikä oli johtanut moiseen käytökseen? Kulmani nousivat kun mustaa epämääräistä ainetta alkoi vuotamaan mustasta varsasta.
\"Kayo, mitä sinä teet?\" kysyin. En tosin odottanut vastausta, selvästi hän oli muissa maailmoissa. Astuin lähemmäs herättääkseni hänet tähän maailmaan, mutta se oli virhe.
\"Perkele\" älähdin tuntiessani kuumaa kipua jalkaan josta mönjä oli saanut otteen. Peruutin äkisti kauas pois. Mitä helvettiä tämä oli? Kyky... Totta kai Deimoksen penikalla myös oli ilkeä kyky. Olisi pitänyt arvata. Tämä oli huono idea, ei olisi pitänyt treenata varsan kanssa. Selvästi se aktivoi nuo kuumat lonkerot liikkeelle. Jouduin jatkuvasti peruuttamaan kauemmas, ettei aine saisi uutta otetta.
\"Kayo sinun täytyy lopettaa tämä heti! En minä aikonut sinua satuttaa, tiedät sen! Ryhdistäydy nyt ja ota tämä kykysi hallintaan!\" Käskin tiukasti. Takajalkani petti alta. Mitä? Vilkaisin äkisti taakseni. Olin astunut joen pientareen yli. Pysyin vielä pystyssä, mutta lonkerot saavuttivat ja alkoivat poltella etujalkojani.
\"KAYO!\" Nyt ärähdin vihaisena ja kovaan ääneen. Perkele varsa, herää jo ja sää tämä loppumaan ennen kuin ****** jokeen!

Caligo-Aderlin

Katselin arvioiden Elainea, miettien miten ystäväni kävisi. Jäisikö hän sen tuntemattoman orin matkaan? En epäillyt etteikö Elaine selviäisi herminä, mutta olisi ikävää menettää tamman kaltainen ystävä. Olimme tunteneet pienestä pitäen ja vaikka luonteemme ja arvomme olivat erilaiset, tulimme hyvin toimeen. Tosin Elaine ei myöskään varmaan uskonut minun todella pystyvän moneen asiaan, missä itse en nähnyt ongelmaa jos niin tilanne vaati. Tappaminen yksi näistä. Niin, entä tämä ori, ajatteliko hänkin näin? Oliko hermissä jotain mitä Elaine ei tiennyt tai uskonut?
\"Voisit Calypso mennä myös\" ehdotin. Siskoni vilkaisi kysyvästi, mistä moinen ehdotus.
\"Olin muutenkin menossa, mutta miksi?\"
\"Että pääsen sinusta eroon totta kai rakas siskoni\" hymähdin. Calypso pyöräytti silmiään.
\"Ehkä parempi etten tiedä mitä oikeasti aiot. Oliko sinulla Elaine muuta? Minulla alkaa olla nälkä, haluaisin päästä syömään\" tobiano tamma kysyi. Itse lähdin jo viattoman näköisenä peruuttamaan pois luolasta. Minullakin olin jo menoa suunnitteilla...

Diana/Nefar

Nefar ymmärsi kyllä salaisuudet eikä udellut kaksikon päämäärästä enempää. Kunhan vain pääsisi eroon jahtaavasta idiootista, häntä ei moni asia haittaisi ja menisi tuntemattomien mukaan. Pilkkuturkki aikoi kuitenkin ylläpitää jonkinlaista keskustelua.
\"Jos tarkoitamme samaa paikkaa\" Nefar vilkaisi Dianan suuntaan. Valkoinen tamma oli kuitenkin syvällä omissa ajatuksissaan, joten Nex kiinnitti huomionsa takaisin oriin.
\"Se on tässä muutaman kilometrin päässä. Se on aika huomaamaton paikka. En oikeastaan ole varma mahtuuko sinne edes kolmea, mutta pysyisin joka tapauksessa ulkopuolella. Tapasimme kuitenkin vasta\" nuori tamma selitti. Nefar vilkaisi joukkion taakse, mutta merkkejä ei jahtaajasta näkynynyt. Oliko tuo jo luovuttanut?
\"Ööh, no mitä tuohon vastaisi. Kai minä vaeltaja olen, en pysy samassa paikassa pitkään. En ole sinänsä miettinyt kuuluvani mihinkään tarkkaan lahkoon\" tummat korvat kääntyilivät valppaina jokaisen äänen suuntaan. Lintu pyrähti jossain lentoon. Tuuli sai vielä paljaat oksat raapimaan toisiaan vasten. Kuitenkin Nex yritti pitää yllä mahdollisimman rentoa olemusta. Kaksikko ei varmasti innostuisi jos saisi kuulla jonkun etsivän nuorta tammaa, eikä hyvät mielessään.
\"Oletteko tekin vaeltajia? Hermejä ainakin, eikö niin?\" ei kumpikaan tuoksunut miltään tietyltä laumalta. Tammassa oli toki Violencen lemu, mutta ehkä toinen oli vain hengaillut heidän reviirillään. Diana tässä kohtaa nosti korvansa. Vaikea kysymys, mikä hän oli? Hermi ainakin, siitä Diana yrittäisi pitää tiukasti kiinni. Diana vilkaisi suuntaan, jossa Jerry olisi, kääntäen katseen äkisti kuitenkin suoraan eteen, Haxon jalkoihin(?). Hänestä tuntui pahalta, ettei voinut kertoa mikä vaivasi. Selvästi Haxo oli ollut huolissaan... Mutta oliko sekin vain esitystä? Mikä oli enää totta? Diana katsahti seuraan liittynytta nuorta. Puhuiko tuokaan sanaakaan totta? Ja miksi hänen korvansa kääntyilivät noin tarkkaan? Nyt kun Diana katselin tarkemmin tuntematonta hermiä, alkoi valkoturkki epäillä kuinka hyvä idea sittenkään oli kutsua hänet heidän seuraansa.
\"Tarvitsetko kauankin suojaa?\" Diana rikkoi hiljaisuutensa.
\"Hm? Niin kuin sanoin, pimeässä on yksin vaarallista liikkua. Toki jos haluatte että lähden, niin en pakota seuraani\" vastasi nuori. Diana huomasi Nexin jännittävän vastausta. Ei hän nyt kehtaisi pyytää toista lähtemään, kun juuri oli antanut luvan jäädä. Ehkä hermi todella vain halusi suojaa pimeyden vaaroilta.

Aitne ja Deimos - Violence

\"...ja aluksi luulin sitä vain normaaliksi uneksi, mutta on selvää etteivät nuo ole tavallisia\", Deimos lopetti jokseenkin rönsyilevän selityksensä siitä mitä näki unissaan ja mitä niiden jälkeen tapahtui. Ja miksi Deimos uskoi niin tapahtuvan. Aitne laski katseensa alaviistoon ja pohti hetken sisarenpojan kertomaa. Ensinnäkin oli mukava kuulla vähän tarkemmin mistä Diana oli Deimoksen raahannut siinä kunnossa, mitä oli tapahtunut.
\"Kuulostaako hullulta?\" Deimos ehti kysymään, kun Aitne oli sen verran pitkään hiljaa.
\"Ei alkuunkaan. Kyllä minä huomasin sinun käyttäytyvän... erilailla talvella. Olin yllättynyt sodasta, enkä voi sanoa olleeni idioottimaisen ideasi kannalla, mutta tarvitsin niitä yrttejä\", vanhus sanoi. Hän oli muutamaan otteeseen yrittänyt puhua Deimoksen kanssa, huonoin tuloksin ilmiselvästi. Oliko hän vähän käyttänyt tilannetta hyväksi hyötyäkseen itse? Ehkä vähän, mutta sairaita hän oli vain halunnut auttaa.
\"Ja kuulin ihan tarpeeksi juttuja sotilailta. Luulin sen johtuvan Dianasta\", Aitne jatkoi, ja siirsi tarkkaavaisen katseensa Deimokseen, joka luimisti korvansa. Friisi ei halunnut puhua Dianasta, eikä ollut maininnut mitään tamman mielipiteestä levitaatioon.
\"Ja osin taisi johtuakin\", tamma lisäsi hieman piikittelevämmin. Ilmiselvästi kumppanin katoaminen vaikutti, mutta Aitne ei uskonut Deimoksen myöntävän mitään hänelle.
\"En tiedä kyvyistä tarpeeksi neuvoakseni mitenkään. Auttaakaan en varmaan voi edes unen keston tai laadun kanssa, luulen ettei mikään yrtti voita jotain yliluonnollista\", Aitne mietiskeli ääneen.
\"Korjaa jos ymmärsin väärin, mutta teidän yhteytenne -sinun ja levitaation, säilyi siis siksi koska et kuollut?\", Aitne kysyi, ja saatuaan myöntävän vastauksen jatkoi; \"ja se on ottanut tuolla tavalla yhteyttä vain kun nukut?\"
\"Niin. Mutta herään aina jossain kohtaa kesken unen. Ehkä hyvä etten näe niitä unia loppuun\", Deimos vastasi. Hieman tuon yllätykseksi Aitne sanoi vastaan.
\"Ei välttämättä. Jos nyt ajatellaan että kykysi tekee kaiken tuon täysin tietoisesti, sitä ei hyödytä antaa sinun pysyä unessa, jolloin et voi liikkua. Se ehkä saa yhteyden vain nukkuessasi, mutta selvästi sen vaikutus näkyy myös herätessäsi, ainakin jonkin aikaa. Entä jos se herättää sinut tahallaan?\" Aitne kysyi uteliaana. Deimos ei osannut vastata.
\"En tiedä. Ei kuulosta täysin kaukaa haetulta, mutta en oikeasti tiedä kuinka tietoinen tai fiksu se on. Tapahtuuko asiat vain sattumalta, vai päättääkö se niistä\", Deimos vastasi lapojaan kohauttaen. Aitne oli varsin eri mieltä. Olio joka pystyi vaikuttamaan tunteisiin, ajatuksiin sekä selvisi ilman isäntäeliötä kuulosti enemmän kuin tietoiselta olennolta. Aitnen tietojen mukaan kyvyt yleensä katosivat kerran hävittyään. Yleensä tosin käyttäjän kuollessa tai voimanlähteen hajotessa.
\"Haluatko sinä sen takaisin?\" Aitne kysyi.
\"En. Voiman kyllä, mutta kaikki tuo muu ei houkuttele\", Deimos vastasi. Kappas, jotain järkeä toisella oli päässään.
\"Se oli ehkä kätevä, mutta ainakaan minä en haluaisi pääkoppaani sörkittävän\", Aitne hymähti ja nakkasi heinätupon Deimokselle.

Variana-Ticho

Päättäväinen hymy nousi kasvoilleni, kun syöksähdimme susia kohti. Näykin ilmaa, sudet väistivät eivätkä edes yrittäneet hyöktä, halusivat vain pois alta. Yksi susista äännähti kirkkaasti, ja suurin osa jäljelle jääneistä susista alkoi vetäytyä kokonaan pois. Muutama epäröijä jäi vielä, mutta kun suuntasimme niitä kohti(?) eivät pedot jääneet aikailemaan vaan lähtivät laumansa perään, kohti hermien aluetta.
\"Hah, sinne pinkovat pää kolmantena jalkana\" naurahdin voitonriemuisena ja heilutin päätäni innostuksesta. Verinen hartia ja jalka kuitenkin osuivat silmääni. Helvetti. Hidastin vauhtia, pedot olivat jo poissa(?). Kurkotin katsomaan haavaani tarkemmin, se ei todellakaan ollut pieni haava. Ei mikään hengenvaarallinen eikä erityisen kipeä ainakaan kun adrenaliini vielä virtasi suonissa. Mutta verta vuoti kiitettävän verran, värjäten toisen etujalkani punaiseksi. Samassa tajusin vasta katsoa missä kunnossa Irion oli.
\"Sattuiko pahasti?\" kysyin nyökäten orin etujalkaa, jossa oli ikävännäköinen purema jälki. Ei kai jänne mennyt poikki? Tuskin, ei Irion olisi voinut silloin laukata.

Deimos ja Aitne - Violence

Aitne hoiti vielä muutaman pikkuaskareen, ennen kuin kävi itsekin makuulle yhdelle pedeistä. Lepuuttaakseen vanhoja jalkojaan, sekä syödäkseen. Tamman katse käväisi siskonpojan suunnalla. Oliko Deimos jo herännyt? Ei ehkä, mutta Aitnen korvat kääntyivät luimuun muusta syystä. Oliko ori valehdellut tuostakin?
Deimos ei ollut saanut nukkua kauaa rauhassa, tajutessaan olevansa taas tutussa unessa. Poissa omasta kehostaan, Deimos tajusi katselevansa metsää jälleen levitaation näkökulmasta. Kuvat olivat epäselviä, utuisia, mutta mäntymetsä oli varmasti Violencen mailla. Deimos sai siitä varmistuksen, kun kyky kääntyi, ja hän näki tutut vuoret. Minne kyky ikinä olikaan matkalla, nyt se pysähtyi ja kiertyi lähimmän puun ympärille. Friisi ei ollut enää huomaamaton sivusta seuraaja, kun levitaation energia kääntyikin häntä itseään kohden. Levitaatio tiesi Deimoksen olevan siinä.
Deimos avasi silmänsä, niiden värin näyttäessä normaalia kirkkaammalta. Hän joutui kuitenkin painamaan silmänsä kiinni, kun mieli vääntyi levitaation vetämänä takaisin metsään. Silmänsä sulkeneena ja hereilläkin Deimos näki sen. Ei, enemmänkin tunsi. Hän tunsi sen inhon nykyisestä olemuksestaan. Heikko, ei enempää kuin tavallinen tuuli puiden välissä. Matala humina täytti korvat, maanitteli lähtemään liikkeelle. Se tiesi Deimoksen kuuntelevan ja vaativana se veti isäntänsä mieltä lähemmäs itseään. Deimos yritti saada itsensä irti, takaisin luolaan Violencen leirissä. Mutta kyky tuntui takertuvan vain hanakammin yhteyteen jonka oli saanut luotua. Levitaatio tiesi Deimoksen kaipaavan kyvyn voimaa, ja ruokki tunnetta. He voisivat olla taas yhdessä, Deimos voisi saada sen kaiken takaisin... pitäisi vain tulla levitaation luokse. Ori yritti keskittyä lujemmin, hän ei menisi minnekään, tuntui se kuinka houkuttelevalta tahansa. Eikä Deimos edes pystyisi. Hän ei tiennyt missä levitaatio oli, eikä mitä luultavammin pääsisi perille tässä kunnossa. Yhteys tuntui heikentyvän, samalla kun levitaation lähettämä ärtymys kasvoi. Deimos pinnisteli vielä hetken, ja tunsi pääsevänsä kauemmas, takaisin itseensä. Hieman hengästyneenä hän avasi silmänsä, nähden vain tutun luolan. Hetken ajan sinisissä silmissä kipunoi kuin pieniä jääkiteitä, kunnes nekin vaimenivat. Yhteys oli katkennut.
\"Sinä sanoit ettei sinulla ole enää kykyäsi\", Aitne sanoi syyttävästi. Deimos katsahti tätinsä suuntaan hämmentyneenä.
\"Niin? Mitä sinä tuolla tarkoitat?\" Deimos luimisti korvansa.
\"Tarkoitan, että valehtelitko siitäkin? Vai miten selität silmäsi? Ne tekivät samaa kuin kuin kykysi kanssa\", Aitne tuhahti, saaden Deimoksen hämmentymään entisestään. Eihän tuo käynyt järkeen.
\"Oletko varma?\" Deimos varmisti.
\"En ole sokea\", vanhus vastasi tympeällä tavallaan. Friisi oli hetken hiljaa ja yritti miettiä mitä oli tapahtunut.
\"En valehdellut, minulla ei enää ole sitä. Äskeisen on pakko liittyä uniini\", Deimos vastasi.
\"Uniin?\" Aitne toisti kysyvästi ja vanhuksen ilmeestä näki tuon haluavan selityksen. Deimos epäröi hetken, mutta kai siitä voisi kertoa Aitnelle.

Deimos ja Aitne -Violence

Edna seuranaan Deimos saapui leiriin ja Aitnen luolalle.
\"Onko Kayo löytynyt?\" Deimos kysyi heti.
\"Ei. Asiani koskee jotain muuta. Edna, kiitos avustasi, jättäisitkö meidät kahden?\" Aitne sanoi, vilkaisten nuorempaa tammaa. Aitne näki pienen pettymyksen raudikon silmissä, mutta tuo nyökkäsi kohteliaasti ja poistui luolasta. Eiköhän hän olisi fiksumpi kuin että jäisi kuuntelemaan salaa. Aitne pudisti pienesti päätään, kun ajatus edes kävi hänen mielessään. Vanhus käänsi huomionsa Deimokseen.
\"Oliko hyvä juomatauko?\" Aitne kysyi nyrpeästi. Deimos luimisti korviaan ensin hämmentyneenä, sitten vihaisesti.
\"Tuonko takia sinä pistit laumalaisen perääni?\" Deimos kysyi epäuskoisena. Halusiko Aitne vain *****illa?
\"Kyllä. Koska selvästikään sinulla ei ole sen vertaa järkeä päässä, että viitsisit kertoa minne menet tai ottaa jonkun mukaasi. Tai vielä parempaa, olla menemättä riekkumaan ties minne\", Aitne sanoi piikikkäästi.
\"Etsin vain Kayoa\", Deimos tuhahti vähättelevästi.
\"Voi poikakulta, niin haluaisin minäkin etsiä, mutta sentään minä tajuan milloin olen tiellä ja hyödytön! Etkö sinä oikeasti tajua kuinka lähellä olit kuolla, vai miksi lepääminen on kuin jotain myrkkyä?\" Aitne vastasi tuimasti
\"Minä olen ihan kunnossa\", Deimos vastasi.
\"Etkä ole. Jos minun mielenrauhani ei kiinnosta, niin ajattele edes sitä että sinusta on enemmän iloa Kayolle ja Dianalle, jos viitsisit pysyä elossa\", Aitne pudisti loppuun päätään. Deimos katsoi vanhusta tympääntyneenä, mutta ei jaksanut riidellä. Sitä paitsi, Aitne oli oikeassa.
\"Hyvä on, minä yritän levätä. Ja jotta et luule minun valehtelevan taas, jään tänne\", Deimos vastasi ja käveli tamman ohi kohti lähintä petiä. Yritä? Ihan kuin Aitne ei saisi orilta tajua kankaalle niin halutessaan.
\"Sen kun, jos minun touhuamiseni ei häiritse. Syötkö jos haen jotain?\" Saatuaan myöntävän vastauksen, Aitne käveli ulos luolasta. Siihen mennessä kun Aitne oli päässyt takaisin, Deimos oli jo nukahtanut. Vanhus ei voinut olla virnistämättä tyytyväisenä

Haxo - Hermi

Diana ei kertonut nimeään, mikä hieman ihmetytti Haxoa. Pelkäsikö Diana että Nex tunnistaisi hänen nimensä? Nex jatkoi kyselyä, jolloin Haxo luimisti korviaan.
\"Ehkä on parempi että pidämme määränpäämme omana tietonamme, jos vain sopii\", Haxo vastasi ystävällisesti, vilkaisten taas Dianaan. Haxosta ei olisi fiksua kertoa tuiki tuntemattomalle millä asialla he olivat. Eikä nuorta tammaa pitäisi vetää mukaan mahdollisiin ongelmiin. Eiköhän nuori ollut jo tajunnut etteivät he olleet hyvää pataa kuoppalaisten kanssa, miettien mitä Haxo oli niistä puhunut ja etteivät he etaineet suojaa sieltä.
\"Kuinka kaukana se mainitsemasi suoja on? Outoa etten ollenkaan hoksaa mistä paikasta puhut. Minä luulin tutkineeni jo kaikki paikat hermien alueelta\", Haxo jatkoi naurahtaen, pitääkseen hyväntahtoista keskustelua yllä vaikka olikin kieltäytynyt kertomasta millä asialla he olivat.
\"Oletko sinäkin vaeltaja? Tai ainakin toivottavasti et asu kovin lähellä kuoppia\", Haxo jatkoi.
\"Ei ole pakko vastata jos et halua\", Haxo lisäsi virnistäen, totta kai nuorella oli samat oikeudet.

Elaine - Aderlin

Tamma tiesi Caligon vitsailevan, ei toinen tappamaan rupeaisi. Sitä paitsi, hän ei saisi mitään syytä riehumiseen. Kunhan vain osaisi käyttäytyä Coenin tavatessaan.
\"Ei yllättäisi\", Elaine kommentoi väliin, kun puheeksi tulu Raymond ja hänen tapansa lintsata töistä. Elainen katse kääntyi Calypsoon kun kysymys osoitettiin hänelle.
\"Hmmm, ei yksi partio haittaa. Onpahan tekemistä\", Elaine vastasi. Hän ehtisi hyvin puhua myös muille ystävilleen, vaikka kävisikin partiossa.

Irion - Aderlin

\"Luulisin, niiden päättäväisyys on jo romutettu\", Irion vastasi Varianalle ja kääntyi samaan suuntaan kuin tamma, toisen puolella oli enemmän petoja.
\"Mennään!\" Irion huudahti ja lähti susia kohti. Hän nosteli etujalkojaan tarkoituksellisen korkealle, jotta susista näyttäisi niiden jäävän tallotuksi hetkenä minä hyvänsä.

Variana-Ticho

Niin kuin Irion, syöksähdin eteenpäin testatakseni petojen innokkuutta.
\"Sama täällä. Ja kohta varmaan lähtevät kokonaan\" sanoin ennen kuin väistin erään suden hyökkäystä. Nyt kuitenkin otin sen hännästä kiinni ja heitin kohti muita susia. Juoksivat poispäin ja sain lisää tilaa. Uusi susi, uusi heitto. Vinkaisuja ja ärähdyksiä, mutta pedot alkoivat pysytellä nyt kauempana.
\"Jos lähdemme jahtaamaan niitä yhdessä, uskotko että pakenevat?\" kysyin. Lauma alkoi olla niin epävarma, että jahtaaminen voisi nyt hyvinkin onnistua, varsinkin jos jahtaisimme yhteiselle rintamalla. Näyttäysimme isolta ja voimakkaalta. Liian voimakkaalta.

Caligo-Aderlin

Korvani kääntyivät asteen taakse.
\"Kutsu mitä haluat, mutta nulikat ainakin kuuntelevat minua eivätkä yritä isotella\" huomautin. Tiesin kyllä Elainenkin tuomitsevan kyseenalaisia tapojani. Mutta kukaan ei voinut kieltää, että sain nuoret soturinalut nopeasti kurin alle tarvittaessa.
\"Ja älä murehdi, en jäisi mistään hinnasta paitsi. Täytyyhän minun tietää kenen pään revin irti jos sinua satuttaa\" hymähdin tyytyväisenä, mielikuva kun ei minua haitannut yhtään.
\"No nyt kun olet tässä niin voisin kertoa, että Walter kyseli perääsi tänään. Halusi että liityt iltapartioon tänään\" Calypso ilmoitti.
\"Walter? Tietääkseni hänen pitäisi olla vasta aamupartiossa?\" kyseenalaistin.
\"No Walter itse puhui iltapartiosta. Ehkä hänellä on mennyt partiot sekaisin\" Calypso ehdotti.
\"Tai Raymond on jälleen vaihtanut partiota johon hänet käskytin\" ilmeeni tuimeni.
\"Aitoko mennä vielä tänään partioon vai jäätkö jo nyt lomalle?\" siskoni kysyi Elainelta.

Deimos - Violence

Friisiläisen rauhaa häirittiin, kun tutun näköinen rautias tamma saapui paikalle ja ilmoitti Aitnen kaipaavan. Syytä toinen ei osannut kertoa. Deimos luimisti korviaan. Oliko kyse Kayosta? Mutta miksei Aitne sitä kertoisi?
\"Hyvä on\", Deimos myöntyi sitten, vaikka leiriin palaaminen ärsytti. Tuo lähti suuntaamaan takaisin, Edna kulki mukana.
\"Olen pahoillani tästä tilanteesta poikasi kanssa. Olet varmasti huolissasi\", Edna sanoi yllättäen. Deimos katsahti tammaa ärtyneesti, hittoako se tuolle kuului mitä mieltä Deimos oli? Friisi käänsi katseensa takaisin eteenpäin, hilliten ärtymystään. Ei tamma tarkoittanut pahaa.
\"Olen\", Deimos hymähti vastaukseksi.
\"Entä Diana? Onko hänkin etsimässä?\" Edna jatkoi. Ei, ei ollut, mutta Deimos ei sanoisi noin. Edna saattaisi saada aivan väärän kuvan Dianasta.
\"Diana ei vielä tiedä tästä\", Deimos vastasi kieltämisen sijaan.
\"Mutta hän olisi huolissaan\", friisi lisäsi. Edna nyökkäsi.
\"Miksei tiedä? Eikö hän ole reviirillä?\" Edna jatkoi, saaden tässä välissä hyvin varoittavan katseen sinisiltä silmiltä. Tamma otti vähän välimatkaa.
\"Anteeksi, olen vain utelias\", Edna pahoitteli.
\"Mutta hienoa että hän välittäisi. Hienoa että sinä vaikutat välittävän\", Edna sanoi sitten. Deimos luki kyllä rivien välistä mitä tamma tarkoitti ja vastasi vain tuhahtamalla. Onneksi leiri lähestyi nopeasti. Tämä keskustelu oli kestänyt jo aivan liian kauan.

Elaine - Aderlin

\"Ja sitä mielikuvaa hän varmasti jatkaa, jos ei saa tietää perseilyistäsi\", Elaine huomautti. Caligo oli ehkä ahkera ja aktiivinen, mutta myös käyttäytyi asiattomasti. Tai ainakin Irionin mielestä asiattomasti.
\"Muista olla hereillä ajoissa lähtöpäivänä. En jää turhaan odottelemaan sinua\", Elaine lisäsi Caligolle hymyillen.
\"Mutta siinä minun \"oriongelmani\" taisivat ollakin. Ja Irioni rakkauselämä pysyy mysteerinä. Haluatteko puhua vielä jostain muusta?\" Elaine kyseli. Coenista ei ollut järkeä puhua enempää, varsinkin kaksikko tuntui olevan jonkin verran kyyhkyläisten ideaa vastaan.

Irion - Aderlin

\"En minäkään\", Irion vastasi Varianan sanoihin. Muutenkin näillä main tuntui olevan enemmän kissapetoja kuin susia. Miksi täällä nyt yhtäkkiä oli todella iso lauma?
\"Kiitos!\" Irion huudahti, kun Variana oli hoksannut Irionia kohti hyökänneen suden. Seuraava yritti hypätä kaulaan, onneksi se ehti vain nirhaista ihoa. Irionin kääntäessä päätään purrakseen toista sutta, kolmas rakki nappasi etujalasta kiinni ja ravisti päätään repivin liikkein. Siitä huolimatta Irionkin huomasi susien innon laantuneen. Irion iski suden maahan, ja potkaisi sen tovereitaan päin. Seuraavaa hyökkäys ei tullut yhtä peräkanaan kuin aiemmat, jäljellä olevien susien epäröidessä ja kierrellessä varuillaan ympärillä. Varianan sanoihin tobiano hymähti myöntävästi ja teki valehyökkäyksen susia kohti. Koiraeläimet hypähtivät kauemmas, mutta tulivat vielä lähelle hampaat paljaina. Purtu etujalka jyskytti, mutta Irion pystyi varaamaan sille painoa.
\"Nämä alkavat jo epäröidä. Entä siellä?\" Irion vilkaisi pikaisesti Varianan puolelle, mutta joutui kääntämään huomionsa omiin ahdistelijoihin.

Diana/Nefar-Hermi

Nefar vilkaisi valkoista tammaa, kertoisiko tuokin nimensä? Valkoinen tamma kuitenkin pysyi hiljaa. Nuori hermi kohautti olkiaan, hän ei alkaisi utelemaan. Ei varsinkaan kun toinen oli niin oudossa tilassa. Nefar lähti liikkeelle, mutta pysytteli silti hieman etäällä kaksikosta, ja loivasti sivulla eikä suoraan edessä. Hän oli kuitenkin vasta tavannut heidät, ei ollut syytä luottaa ja kääntää heille selkäänsä. Dianaa helpotti nähdä että Nexisksi esittäytynyt nuori ei todella aikonut vain mennä suoraan kohti Jerryä vaan aikoi kiertää. Ainakin siis jos tamma todella tiesi mitä suojaa Diana oli tarkoittanut. Valkoinen tamma vilkaisi Haxoa ja nyökkäsi. Nexin läsnäolo estäisi Haxoa myös esittämästä lisäkysymyksiä, mikä kelpasi Dianalle enemmän kuin hyvin. Oloa myös helpotti vain päästä pois päin ruumiista. Tamma oli silti edelleen erittäin jännittyneessä tilassa ja vaikka hengitys oli rauhoittunut, se oli edelleen pinnallista.
\"Saako kysyä miksi te muuten olette sitten menossa kohti taistelukuoppia, jos ne ovat niin vaarallisia?\" Nex ei voinut estää uteliaisuuttaan, mutta antoi kaksikolle vaihtoehdon olla vastaamatta. Hän ei painostaisi. Hän ymmärsi oikein hyvin salaisuudet joista ei halunnut puhua.

Caligo-Aderlin

Hyvännäköinen? Äläs Elaine liioittele, mietin mielessäni. Siedettävä ehkä, itseeni verrattuna tietenkin. Calypso ei ollut niin hu*****nut vitsailustamme, katsoi meitä vain tylsistyneenä.
\"Ja minäkö olisin se rennompi kunnollinen?\" Calypso kysyi mukamas yllättyneenä ennen kuin pyöräytti silmiään.
\"Noh noh, kukas nyt on ilkeä Irionia kohtaan\" toruin.
\"Meidän piti keskittyä Elainen oriongelmiin\" siskoni huomautti. Hymähdin päätäni pudistaen virneen kera.
\"Et olisi ehkä itse ottanut Irionia, mutta en toisaalta olisi ihmetellyt, jos Irionilla olisi iskenyt silmänsä sinuun. Useinhan hän on sinut pyytänyt mukaan partioon. Ainakin useammin kuin minua\" Calypso huomautti.
\"Mustasukkainen?\"
\"Lopeta jo\" siskoni tuhahti tympääntyneenä. Herkkänahkainen, tietenkin minä vain vitsailin. Mutta sitten aloin miettimään Calypson sanoja tarkemmin.
\"Hmm niin, hän kyllä tuli kanssasi hyvin toimeen. Mutta se saattoi myös johtua siitä, että olet tunnollinen aktiivinen soturi\" huomautin. En itse uskonut, että Irion oli Elaineen ihastunut.

Variana-Ticho

Vilkaisin pikaisesti Irionin suuntaan upseerin puhuessa.
\"En o-\" keskeytin vastaukseni iskeäkseni jälleen uuden uhrin maahan. Tältä taisi olka mennä osumasta pois paikoltaan, vinkuen ja vahavasti linkuttaen kun juoksi pois paikalta.
\"En ole varmaan koskaan näin montaa nähnyt\" myönsin ja jatkoin taistelemista. Yksi susista pomppasi oikein korkealle, tähdäten Irionin selkään. Nousin kahdelle jalalle ja ilmasta nappasin pedon kurkusta kiinni. Onnistuin estämään iskun, mutta huomioni muista susista jäi vähemmälle. Tunsin vain viiltävän kivun hartiassani. Voimalla irrotin suden itsestäni, kirotin kun haava alkoi vuotamaan enemmän verta kun saisi. Onneksi huomasin myös että pedot alkoivat olla epävarmempia eikä jokaisen loukkaantuneen tilalle tullut uutta. Me selviäisimme.
\"Jaksa hetki vielä, kohta ne luovuttavat!\" huomautin Irionille ja jatkoin taistelua hartian kivusta huolimatta. Sitä ehtisi murehtia myöhemminkin.